Hommantouhua

Hommantouhua on erään rakkaan kollegani ilmaus kuvaamaan kiireitä. Ja täällä on nyt piisannut hommantouhua koko rahan edestä. Siinä syy radiohiljaisuuteen. Siinä vaiheessa kun tajuaa, että kesälomaa on enää viikko jäljellä, mutta To Do-lista ei ole lyhentynyt nimeksikään, pitää kääriä hihat ja ryhtyä toimeen. Minä olen kyllä mestari laatimaan nimenomaan noita listoja, mutta se itse touhuun ryhtyminen saattaakin sitten vähän kestää. Tällä hetkellä olen viime pävien aikana mm. ulottanut raivoisan kaappien organisointiprojektini työhuoneeseen ja kodinhoito-kylpyhuoneakselille, mallaillut syksyn uusia sisustushankintoja ympäri huushollia ja kantanut ( no okei, sentti kerrallaan) olohuoneessa sohvan vastapäiselle seinälle ihan omin pikku hartiavoimin (ja nyt muuten tuntee kantaneensa...auts.) Koska olen hieman kärsimätöntä sorttia, kaiken pitäisi tietenkin olla valmista HETI, joten illat on päässeet venähtämään pitkälle yli puolen yön, kun se päivän tuottoisa aikahan alkaa tosiaan siinä puoli yhdentoista maissa illalla Jampan nukahdettua. Joten malttakaa vielä hetki, kyllä täältä vielä pesee ja linkoaa.

Mekko, joka ei saanut jäädä

Ei irtoa, ei. Kone pursuaa (käsittelemättömiä) kuvia, ja kotiinkin on ilmestynyt jotain uutta, samoin kuin omaan ja Jampan vaatekaappiin, mutta helle on pehmentänyt pään niin, että mihinkään kovin pitkäjänteiseen touhuun ei näemmä kykene. (Tästä kertonee mm. sekin, että kippasin eilen mansikat popsittuani niiden säilömiseen käyttämäni Tupperware astian roskikseen, ja kummallisen tunteen herättyä piti tovi miettiä, että mikäs tässä ei nyt mennyt oikein... Heti tämän perään lähdin Jampan kanssa uimareissulle jättäen pyyhkeen ja uikkarit kotiin.) Koska huomisesta alkaen viikonloppu menee festarimeiningeissä, ajattelin kuitenkin tulla jakamaan kanssanne oivalluksen, jonka itse taisin lukea jostain naisten lehdestä alkukesästä. "Osta vaatteita sitä elämää varten, jota elät, älä sitä mistä haaveilet." ja koska oma elämäni koostuu työnteon lisäksi enimmäkseen leikkipuistoilusta hohdokkaiden illallisten ja kutsujen sijaan, päätin haikein mielin palauttaa tämänkin tilaamani pikkumustan, joka joustavine materiaaleineen ja mesh-kankaisine yksityiskohtineen olisi niin mieluusti muuttanut vaatekaappiini. Hintakin oli vain kaksikymppiä, mutta kun olen nyt hokenut itselleni (lähes) joka vaatekappaleen kohdalla tuota oppimaani mantraa, sain kuin sainkin pakattua mekon takaisin paluumatkalle. Snif. 

                          

Ps. Jos jonkun muun elämässä on niitä kutsuja ja hippaloita hieman enemmän, mekkoa * näyttäisi edelleen olevan saatavilla.

(* Kaupallinen linkki.)

Details

Joskus pitää keskittyä suurten linjojen sijaan pikkuruisiin yksityiskohtiin. Kotona vallitsee edelleen hellekaaos, ja ilmatieteen laitos lupailee saman menon jatkuvan vielä hyvän tovin. Koska viikonlopun ohjelmassa on festarointia Qstockissa, pitänee kiittää jo valmiiksi kauniista ilmoista ja yrittää sulkea silmät vilistäviltä villakoirilta nurkissa ja kertyvältä pyykkivuorelta. Katkenneet kukan oksat maljakossa siivotkoot katseet suuntaansa, kun kodin sotkut odottaa siivoajaansa.

Suursiivous osa kaksi - keittiö

Jaa miten niin meinaa aina vähän venähtää nämä minun projektini? Toukokuun lopussa kirjoittelin kodin suursiivousprojektin aloittelusta, jolloin kohteena oli makuuhuone ja Jampan huone. Touhun eteneminen on nyt tainnut pahasti jäädä helteiden jalkoihin, sillä viime viikot kotona on kyllä eletty miten sattuu... Joka paikka on täynnä rantakasseja, sandaaleita, aurinkovoidepurkkeja ja kengissä ja pyyhkeissä mukana kantautunutta hiekkaa... Kun elämä siirtyy ulos, tulee kodista enemmänkin kääntöpaikka ja huoltopiste. Nyt kuitenkin taannoisena iltana ukkosen rymystelellessä lähistöllä iski inspiraatio, ja ryhdyin järjestelemään seuraavaa kohdetta, eli keittiötä.

'

Meillähän keittiö on ruokailutilan ja olohuoneen kanssa yhtä suurta avoinaista tilaa, joten voidakseen tykkänään ärsyyntymättä majailla olkkarissa, on keittiötäkin pidettävä koko ajan suurin piirtein kunnossa. Tosin siltikään siellä ei yleensä näytä tältä. Kun talossa asustaa myös kaksi kaksilahkeista, joille jokainen kupin ja kipoin paikka ei ole niin justiinsa, ei törmäyskursseilta voida aina välttyä... Täysin tyhjä saarekkeen tasohan on se ikuisesti saavuttamaton tavoite, sillä laskutason määrä pikkuruisessa keittiössämme ei muuten riitä. Tällä hetkellä tasolla purkeista löytyy minun aamiaismuroni ja myslini, sekä Alessin hedelmäastia. Arkikäytössä tasolla asuu myös erinäinen kokoelma aurinkolaseja, nenäliinoja, Jampan ksylitolpastillirasioita, huulirasvoja, auton avaimia...ja niin edelleen. Millään keinolla en ole vielä onnistunut tätä tavaroiden maagista leviämistä estämään.

Astiakaapin kimppuun käytyäni totesin, ettei siellä ole paljoa tehtävää. Kun kaikkia huushollin astioita säilytetään vain kahdessa kaapissa (tämä kaappi + astiakaappi), ei käyttömukavuutta helpottamaan ole juuri enempää keinoja, kuin yrittää pitää järjestystä yllä. astiastomme on luova kokoelma Iittalan Teemaa, Kokoa, Neroa ja 24H-sarjaa, täydennettynä muutamilla muilla osasilla. Myös viinilasikokoelma alkaa lahjojen myötä olla melkoisen kattava, vaikka viiniä ei tulekaan juuri turhan usein nautiskeltua. Olen aiemminkin tainnut kertoa, että hurjassa nuoruudessani tulin valinneeksi ensimmäiseksi astiasarjastokseni Teemasarjan keltaisena (!) ja nämä keltaiset astiat toimivat meillä edelleen pääsääntöisesti arkilautasina.

Koska kaapistot eivät ole täysikorkeat, on myös kaappien päällä oma asukaskuntansa. Jos olisin keittiön suunnitteluvaiheessa huomannut ajatella, että puolikorkeissa kaapeissa ei mahdu säilyttämään korkeita maljakoita ja kaatimia, olisin saattanut tulla valinneeksi toisin, mutta meneehän tämä näinkin. 

Altaan ja hanan suhteen sen sijaan tuli aikanaan tehtyä onnistuneet valinnat, sillä allas on riittävän suuri, jotta siinä voi tiskata sujuvasti isompiakin kattiloita ja paistinpannuja, ja korkea hana helpottaa veden laskemista juurikin niihin yllä mainituihin korkeisiin maljakoihin. Hieman huvittuneena olen muuten pannut viime aikoina merkille, että mieskin on alkanut kiinnittää huomiota siihen, miltä esimerkiksi pesuainepullot näyttävät, eikä yritäkään enää kauppareissulta kiikuttaa minulle sitä kaikista edullisinta tarjouspulloa.

Saarekkeen laatikot puhdistin murusista imurilla. Jossain vaiheessa olen jo kauan sitten aloittanut tällaisten sailytyspurkkien keräilyn, mutta homma on jäänyt vähän vaiheeseen. Kiuten Pinterestin Organizing-kansiostani voi päätellä, olen hieman pakkomielteinen siinä, mitä tulee asioiden järjestelyyn, mutta tähän minullakin on vielä matkaa.

Saarekkeen tuolit tulivat meille muuten jo pari vuotta sitten ihan vaan väliaikaisesti... Niin, ja väliaikaisestahan tulee yllttävän helposti pysyvää. Koska tuolit ovat harvoin käytössä, on melkoisen moni sisustushankinta ajanut jo monesti uusien tuolien ohi. Ehkäpä sitten, kun ensin on saatu terassille sohvaryhmä ja ruokailuryhmä ja ja...

Tällaista tänään, next stop; työhuone.

Sisustajan syksy

Vaikka kesä antaa vielä kauneintaan, on kauppohin ja verkkomyymälöihin alkanyt tipahdella pikkuhiljaa syksyn uutuuksia. Muodin puolella syysuutta saa vielä haeskella, mutta sisustuspuolella eletään jo kovastikin syksyä. Minua, kuten näemmä melko montaa muutakin bloggaajaa tämän syksyn sisusustustrendi puhuttelee kovasti. Taitaapa ihan peräti huudella nimeäni, ja niinhän siinä taas kävi, että kun illan viimeisinä tunteina ajattelin ihan vaan käväistä kurkkaamassa (joopajoo), mitä Elloksen ja HM Homen syksyyn kuuluu, saattoi ihan vahingossa ostoskoriin livahtaa tuote jos toinenkin. Jätän vielä kertomatta mitä (kaikkea) tuli tilattua, ja keräsin omasta mielestäni parhaat palat syksyä näihin kollaaseihin.

Elloksen* pitkäaikaisena asiakkaana olen erityisesti ollut tyytyväinen heidän kangastuotteidensa hinta-laatusuhteeseen. Kodistamme löytyy Elloksen valikoimista niin mattoa, verhoja kuin lakanoitakin, ja olen kyllä ollut tyytyväinen ostoksiini. Tällä kertaa syksyn valikoimissa puhutteli erityisesti mustavalkoinen värimaailma ja edullisemmat piensisustustuotteet, kuten nuo mustat rautaiset kynttiläsetit. Myönnettäköön myös, että jos ei olisi viime keväänä tullut tehtyä olohuoneenpöytäostoksia, niin tuo marmorinen ihanuuskin olisi varmaan singahtanut tilauslistalle. Samoin tuo musta kapea sivupöytä olisi juuri passeli yläkerran piskuiseen aulaamme. Mattopuolellakin oli toinen toistaan upeampia mustavalkoisia villamattoja.... Kyllä on tainnut Elloksen syksyn suunnittelija nyt käydä kurkkaamassa allekirjoittaneen pääkoppaan miettiessään, mitä asiakkaat syksyltä toivovat. Joko sinä olet ehtinyt käyndä kurkkaamassa valikoimaa*?

HM Homen puolelta löytyi myös muutamia kotiutettavia juttuja. Olen noita marmorilautasia odotellut siitä saakka, kun ensimmäisen kerran näin vilahduksia syksyn valikoimasta, ja nyt niistä näytti juuri tulleen myyntiin pienein koko (9X9cm). Enpä arvannut jäädä odottelemaan, josko isompaakin piakkoin ilmestyisi, sillä epäilen tämän tuotteen myyvän samantien loppuun, sen verran edullinen oli hintakin. Myös tuo pullomaljakko jäi minua harmittamaan jo keväisellä Helsingin reissullani, kun se piti jättää kaupan hyllylle täyden matkalaukun vuoksi. Nyt on pullokin sitten matkalla kotiin.

Vaikka mieli siis jo vaelteleekin syksyn pimeissä tunnelmallisissa illoissa, yritetään tässä nyt kuitenkin vielä nauttia kesästä, ja odotella aivan rauhassa sekä viileneviä ilmoja, että tilattuja syyspaketteja. Joko teillä muilla syksyn sisustaminen kutkuttelee?

(*Kaupallinen linkki.)

Nespresso Inissia -arvonnan voittaja

Tänään onkin aika julkistaa Nespresson kanssa yhteistyössä toteutetun Inissia kahvikoneen voittaja. Koska minä olen tekninen tumpelo hieman vanhanaikainen, arvonta toteutettiin niin, että kirjoitin jokaisen arvontaan ilmottautuneen nimimerkin paperille (ja useammalla arvalla osallistuneelle niin monesti, kuin arpalippuja oli ilmoitettu), leikkelin paperit suikaleiksi, kippasin kulhoon ja sekoittelin. Jampan pikkusormet toimivat onnettaren lähettiläinä, ja tattadadaaa...

Voittaja on,

Nimimerkillä Miia, ja kommentilla "Yhdellä mukana ja valkoinen on suosikki. :)"

Onnea voittajalle ja makoisia kahvihetkiä! Otan sähköpostitse yhteyttä sinuun, jotta saamme yhteystietosi Nespressolle, ja paketti matkaan.

Jos kahvikone kuitenkin miellyttäisi, mutta arpaonni ei tällä kertaa suosinut, kannattaa käydä vilkaisemassa vaikka Stockmannin verkkokauppaa*, missä Nespresso Inissiaa myydään melkein kaikissa väreissä, ja kenties vaikka vihjailla siipalle, että olisipa kyllä kiva saada tällainen synttärilahjaksi tai vuosipäivälahjaksi (tai itse parhaana pitämäkseni vaihtoehdoksi: lomalahjaksi).

Ps. Ihanan pilvistä tänään! Eilen saavutettiin Oulussa kesän lämpöennätys, ja kyllä se vaan on myönnettävä, että tällaiselle pohjoisen asukkaalle yli kolmekymmentä astetta on himppasen liikaa. Piileskelin nimittäin koko eilisen päivän sisätiloissa aurinkoa paossa kaikki verhot eteenvedettyinä...

(Arvonta toteutettu yhteistyössä Nespresson kanssa. )

(*Kaupallinen linkki.)

Onni yksillä, kesä kaikilla

Otsikon vanha sanaparsi on viime viikoilla juolahtanut mieleeni monta kertaa, kun olemme saaneet ainakin täällä pohjoisemmassa nautiskella jo kohta kaksi viikkoa ennenkuulumattomasta helleaallosta. Kun lämpötila pyörii koko ajan +28 asteen tuntumassa, ja iltaisinkin olo on kuin etelänmatkalla konsanaan, ei auta kuin karauttaa vilvoittelevien vetten ääreen. Rannassa ainakin käy aina edes pienenpieni tuulenväre, joka tuo pientä vilvoitusta hetkitellen. Ja koska Jamppahan ei toki malta sisällä viihtyä, on melkeinpä joka päivä aamuin puistoiltu, ja iltapäivällä suunnattu rannalle. Melkoinen vesipeto pienestä onkin kehkeytymässä, ja herra hihkuu koko ajan uimaan uimaan, vaikka eihän rantavedessä hyppelyssä vielä uimisesta niin kovasti ole kyse. Muutamina kertoina miehen siskon perhe jo isompine lapsineen on ollut mukana rannalla, ja itsekin on saanut rauhassa kallistella nenänpäätä kohti aurinkoa, kun isommat tytöt ovat riemumielin leikittäneet Jamppaa.

Taaperon kanssa rannalle lähdössä onkin aina ihan oma hommansa, kun ei tosiaan riitä, että nappaa mukaan pyyhkeen ja aurinkovoiteen, vaan lisäksi mukana on oltava hiekkaleluja, eväitä, useampi päähine ja muutamat uimahousut, vaippoja, ja niin edelleen... Että ihan kuvan kassilla pelkästään ei pärjää, ei. 

Rantakuvat on meillä melkoisia räpsyjä, kun edellä mainitun tavara-arsenaalin lisäksi ei tule mieleenkään raahata vielä järkkäriä mukana. Vanha pokkari on mallia zoomaa sinä, niin minä suttaan, joten tällaisia tuherruksiahan nämä sitten ovat.

Kuvassa rakas Nallikarin rannan majakka.

Minä ötökkä-levä-kala-kammoisena jätän kahluuhommat muille, mutta onhan sitä ihana katsoa kun lapset riemuitsee kesästä.

Onneksi miehenpuolella on ollut töiden alettua paljon aamuvuoroja, jotta hänkin on ehtinyt mukaan iltapäivien rantareissuille. Rannalta poislähtö vaatii nimittäin usein Jampan suhteen melkoisia puheenlahjoja, tai vastaavasti vahvoja käsivarsia...

Tämä kuvatuksen nuhru ei kyllä kerro koko totuutta, koska on näpsäisty jo kellon oltua melkoisen paljon, mutta kerrottakoon, että en ole ikinä ikänimittaisen auringonpalvojan urani aikana nähnyt niin paljoa ihmisiä Oulun Nallikarin rannalla, kuin viime viikkoina. Suomi, ruotsi, norja ja venäjä sekoittuu ihmismeressä paikallisten ja turistien pötköttäessä viltti viltin vieressä.

Ja onhan nuo onneksi kintutkin saaneet vähän väriä, vaika kesäkuussa meinasi jo huolestuttaa. Onkos siellä muita auringonpalvojia  langoilla?

Hellevapaalla

Kuten aika moni muukin bloggaaja näyttää tehneen, myös Sandy on vietellyt tämän viikon hellevapaata bloggaamisesta. Koska paikallislehden mukaan sadepilvet suuntaavat tännepäin viimeistään tiistaina, taidan nytkin Jampan nukahdettua päiväunille kipaista terassille aurinkoa palvomaan. Muistutuksena tulin kertomaan, että vielä huomisiltaan saakka on aikaa osallistua Nespresso kahvikoneen arvontaan, jos et ole vielä huomannut käydä osallistumassa.

Kaunista kesäpäivää sinnekin!

Olohuoneen kesäjärjestys

Lupailin aiemmin Ylva Skarp-posterijutussani vilauttaa vähän laajemminkin olohuoneen kesäjärjestystä. Minulla kun tuo vaihtelunhalu on suuri, pitää aina välillä saada pyöräyttää huonekalut ympäri, ja mies onkin joskus kavereilleen tuskaillut, että koskaan ei kotiiin tullessa tiedä, miten päin sohva tai sänky milloinkin on. 

Tällä kertaa sohva siis pyörähti vastaikkaiselle puolelle, missä se yleensä sijaitsee, ja samalla sain lisää miettimisaikaa taulun sijoittelulle. Taulu kun roikkuu nyt vanhan erikokoisen taulun koukussa, ja kun sohva taas palaa entiselle paikalleen, on sitä vähintäänkin nostettava ylemmäs turvaan Jampan pikkukätösiltä.

Samalla tuli kaltoinkohdeltua miesväen tv-katselunautintoa, kun siirsin TV-tason päällä majailevat kaiuttimet TV:n taakse piiloon (ei ilmeisesti ääni kulje yhtä hyvin...), jotta sain tilaa Bourgielle TV:n viereen. Vaikka Bourgie muotokieleltään on tavallaiseen makuuni melkoisen koristeellinen, pidän edelleen kovasti sen tuomasta valosta ja himmennysominaisuudesta, jonka avulla pimenevinä iltoina saa luotua mukavan tunnelman.

Keittiöstä päin katsottuna näkymä on tämä, ja eräs pieni vuorenvalloittaja on valitettavasti ottanut uudeksi harrastuksekseen kiipeillä sohvaan selkänojan yli. Joku muuten taannoin kyseli tästä sohvasta, ja ja vinkkinä kerrottakoon, että näytti se taas olevan Kruunukalusteessa tarjouksessa.

Myös keinutuoli on pikkuisännän suuressa suosiossa. Vihdoin ja viimein voin muuten säilyttää lehtiä näkösällä ilman, että niistä tehdään välittömästi silppua. 

Pöydällä olevat betonituikkukupit ovat löytö Granitista. Nykyinen järjstys on muuten kuvaamisen suhteen melko haastava. Tämäkin kuva on otettu suunnilleen niin, että makasin polvet suussa sykkyrällä lattialla selkä seinää vasten....

Ja jotta totuus ei unohtuisi, kerrottakoon, että lapsiperhearki ja sisustajan mieli eivät aina kohtaa. Tosiasiassahan nämä pöydät sijaitsevat pääosan aikaa ikkunan edessä, jotta Jamppa mahtuu temmeltämään matolla. Silloin kun harvoin se oma hetki löytyy, saan rauhassa köllähtää sohvaan, laittaa boksin pyörimään. ja käyttää pöytiä laskutasoina omille naposteltavilleni. Kuvassa näkyvä matto on muuten hetkellinen hätäratkaisu. Meidän olohuoneen valkoiselle nukkamatolle kun kävi pikku Jacky makupala-accident... Niin monesta kun mattoparka on vuosien aikana selvinnut pelkällä suihkutettavalla vaahtopesulla, makupalasta se ei enää selvinnyt. Koska lattialla kuitenkin tosiaan leikitään, jumpataan, venytellään ja niin pois päin, piti pehmuste pihistää tilapäisesti työhuoneesta, ja sehän on reppana aivan liian pieni. Mattoasiaa onkin tulossa lisää lähipäivinä.

Nyt kahvikuppi käteen, ja hengähtämään hetkeksi, ennenkuin vauhtihirmu herää päiväunilta. 

Laiskan naisen kesäkynnet

Siihen nähden, että en pääsääntöisesti ole näyttäytynyt viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen (jep, aloitin aikaisin) ilman kynsilakkaa, olen kuitenkin suhteellisen laiska värkkäämään kynsiini mitään erikoista. Kerran taisin yrittää kokeilla liimailla kynsiini pieniä glitterjuttuja, mutta päivän päätteeksi löysin ne tukastani, ja totesin, että jälleen kerran on vanhassa vara parempi. Kikkaillaan siis mielummin väreillä, kun askartelutaidot ja into ei yksityiskohtiin riitä. Italian reissulla kävin taas paikallisessa kosmetiikkataivaassa Kikossa, ja hurahdin jälleen kerran heidän kynsilakkaosastollaan. Olen ennenkin mainostanut Kikon lakkoja ylivoimaisiksi hinta-laatusuhteeltaan, ja kun lakkapullon hinta oli nyt kesäalessa 1.90 - 2.90, niin niitähän lähti sitten mukaan oikein vuoden varoiksi. Laiskan naisen viikonlopun väripläjäys näytti sitten tällä kertaa tältä.

Kolmea eri violetin sävyä sudittuna vuorotellen. Joku saattaisi taas vallan kauhistua, mutta kun se ulkoasu on aina muuten niin mustanpuhuva, niin sallittakoon moinen väri-ilottelu edes kynsissä.

En muuten laskenut liikkeessä montako lakkaa tiskille kannoin... tulihan niitä sitten...

Kikolta löytyy tosiaan kosmetiikkaa joka lähtöön, joten tuli vähän muutenkin täydennettyä varastoja. Huuli-, ja silmämeikin pohjustustuotteiden lisäksi löysin hyllystä jotain itselleni uutta, nimittäin värittömän huultenrajauskynän. Mikä neronleimaus, Ei enää tuhannen eri sävyistä kynää vajaakäyttöisenä meikkipussin pohjalla, vaan tämä yksi väritön, jolla saa punan pysymään paikallaan. Jippii. Turhamaisen naisen elämän pieniä riemuja. Myös monta vuotta jahdattu täydellinen huulipunasävy löytyi edullisesti, sekä mahtava vaahtomeikkivoide. Kyseinen puteli muuten puuttuu kuvasta, kun on on jo muuttanut asumaan meikkipussukkaani ja hieman reissussa nuhjaantunut. Ystävällisen myyjättären mallia noudatellen päätin myös ryhtyä kokeilemaan meikkivoiteen levittämistä siveltimellä. Aiemmin olen käyttänyt sientä tai sormia, mutta tällähän saa loistavan lopputuloksen. Harmi vaan, kun tämäkin meikkivoide on jatkossa hieman hankalasti saatavilla. Tulee putelille hintaa, kun pitää aina lähteä se Italiasta saakka noutamaan. Olen nimittäin saanut juuri kuulla, että toinen lempisarjani No 7 ei enää myy meikkituotteitaan Suomessa (juuri kun löysin heidän valikoimastaan sen täydellisen meikkivoiteen), vaan keskittyy Suomen markkinoilla vaan ihonhoitotuotteisiin. Buu. Jos joku teistä tietää verkkokaupan, mistä No7:iä (tai kenties peräti Kikoa) saa hankittua kohtuullisin postikuluin, ottaisin vinkin kiitollisena vastaan.

Ps. Tulihan ne helteet sieltä. Ensi viikolla kynsilakka taitaakin olla ainoa suotuisa kaunistuskeino, kun muut tuotteet sulavat samantien... Aurinkoista viikonalkua!

Nespresso Arvonta - muistutus

Koska eräs nimeltä mainitsematon taloudessamme asuva mieshenkilö päätti hetkeksi työhuoneesta poistuttuani käydä sörkkimässä tietokonetta ja tuhosi samalla puolitoista tuntia väsäämäni postauksen, on tänään ohjelmassa nyt siiten vaan arvontamuistutus. Käykäähän siis ilmottautumassa mukaan Nespresso Inissia kapselikahvinkeittimen arvontaan edellisen postauksen kommenttilaatikkoon. Tällä hetkellä osallistujia ei vielä ole suurensuuria määriä, joten on siis hyvät todennäköisyydet, että voitto osuus juuri sinun kohdallesi. Mukavaa viikonloppua!

Nyt poistun johonkin hiljaiseen paikkaan nielemään kihisevän kiukkuni kadonneen postauksen tähden...

Just me and my morning latte

                       

                                                                Yhteistyössä Nespresso.

Herään aamulla hiljaisuuteen. Kurkistan ripsien välistä kelloa. Melkein kymmenen! Tällaista ei olekaan tapahtunut ihan hetkeen. Tassuttelen alakertaan ja nautiskelen hetken ympärilläni vallitsevasta järjestyksestä. Olen illalla siivoillut kodin kuntoon ihan juuri tätä varten. Paikat ovat juuri niinkuin olen ne jättänytkin. Perheen miehet kun ovat olleet yön poissa kotoa. Kerrankin rauhallinen aamu, vain minä ja aamukahvini.

Vaikka tällaisia rauhallisia aamuhetkiä ei kovin usein pääsekään viettämään, kuuluu aamukahvi erottamattomana osana jokaiseen päivääni. Siitä saakka kun mummuni minut pienenä tutustutti kahvinjuonnin saloihin siinä reilu kolmivuotiaana (ei ollut tainnut mummu lukea niitä neuvolan oppaita, joissa oikein erikseen kielletään kofeiini pikkulapsilta), olen kuulunut suuriin kahvinystäviin. Jos nyt en ihan kolmivuotiaana ottanutkaan päivittäistä kahvinjuontia ohjelmaani, niin viimeistään siinä yläasteen tienoilla meistä tuli erottamattomat.

Matkustettuani parikymppisenä ensimmäisen kerran Italiaan, minulle aukenikin aivan uusi kahvin maailma. Kauniilla kuvioinnilla tehostettuja cappuccinoja, espressoa, latte macchiatoa... erilaisia kahveja niin, ettei kaikkia ehtinyt edes yhdellä reissulla maistamaan. Tässä vaiheessa kun Suomessa myytiin vielä ihan vaan perinteistä kultakatriinaa joka paikassa.

Siitä asti olen metsästänyt täydellisiä kahvinautintoja myös kotimaassani. Ja kyllä vaan viimeisen kymmenen vuoden aikana on meilläkin tapahtunut melkoinen murros kahvilakulttuurissa. Erkoiskahveja saa nyt jo melkein kaikkialta, missä kahvia ylipäätään myydään. Mutta entäs sitten kotona?

Myös kotikäyttöiset kahvikoneet ovat yleistyneet viime vuosina, ja laitteita onkin markkinoilla jo monennäköisiä ja hintaisia. 

Ja onneksi on. Meille esteetikoille kun ei riitä, että kodin laitteet ovat sopivan hintaisia. Niiden tulee olla myös kauniita.

Olen aiemminkin testannut kotikäyttöistä kapselikahvinkeitintä, mutta alkuihastuksen jälkeen jouduin toteamaan, että makunautintio ei ollutkaan täydellinen. Nyt minä sen sijaan uskon löytäneeni kauan kadoksissa olleen ystäväni.

Nespresso Inissia uutuuskapselikeitin täyttää jokaisen toiveeni kahvilatunnelman saavuttamiseksi kotona. Keitin on siro ja sievä ja istuu ympäristöönsä täydellisesti. Lisäksi keitintä on helppo tällaisen teknisen tunarinkin käyttää. Raikasta vettä kaadetaan säiliöön, kapseli pudotetaan keittimeen ja sitten vaan valitaan nappia painamalla haluaako kahvinsa espressomaisen lyhyenä, vai kenties pidempänä, eli  lungona. Kapseleissa löytyy makuvaihtoehtoja varmasti jokaiselle, sillä valikoima on todella runsas, ja tässä juuri tullaan sihen, miksi olen päätä pahkaa ihastunut uuteen ystävääni. Nespresson kahvi maistuu oikeasti juuri niin hyvältä, kuin matkoillani Italiassa. Vahvalta ja pehmeältä yhtä aikaa. Koska Nespresso Inissiaan on mahdollista saada lisäosana erillinen maidonvaahdotin, jolla voi tuoreesta maidosta vaahdottaa joko kylmän tai lämpimän maitovaahdon kahvia täydentämään, on makuelämys täydellinen myös maitopohjaisista kahveista pitäville. Itsekin aikanaan suuresti matkoillani ihastuin Latte Macchiatoon, jossa pitkän lasin pohjalle kaadetaan vain tilkkanen hyvää vahvaa kahvia, ja komeus täydennetään pitkällä kuumalla maidolla. Näitä onkin sitten tullut viime aikoina nautiskeltua harva se päivä.

Minä kuulun vahvasti niihin ihmisiin, joille ei kannata juuri jutella, ennenkuin olen aamulla saanut ensimmäisen kahvikupilliseni. Ja koska useimmiten aamuni eivät ala aivan yhtä harmonisissa tunnelmissa, kuin viime sunnuntaina, olen vakuuttunut, että Nespresso Inissia tulee tekemään myös arkiaamuistani valoisempia.

Ja nyt sitten ne hyvät uutiset. Yhteistyössä La Dolce Vita blogin kanssa Nespresso on luvannut arpoa yhdelle onnelliselle ikioman Inissia kapselikahvinkeittimen. Osallistuaksesi arvontaan. käy kurkkaamassa Nespresson sivuilta, minkä värisenä haluaisit keittimen voittaa, ja kerro se minulle kommenttilaatikossa. Jos olet anonyymi lukija, keksithän itsellesi erottuvan nimimerkin. Kaikki lukijat pääsevät yhdellä arvalla mukaan. Toisen arvan saa, jos on myös blogin seuraaja Bloglovinissa ja kolmannen arvonnan saa kertomalla omassa blogissaan tästä arvonnasta, ja linkittämällä tämän postauksen sivulleen. Postauksen kuvia saa lainata linkittämisen yhteydessä. Kerrothan kommentissasi, monellako arvalla olet mukana. Arvonta-aikaa on ensi viikon loppuun saakka. Onnea matkaan!

(*Keitin ja maidonvaahdotin saatu testaukseen Nespressolta.)