Harmaan sävyjä petauksessa

Heipähei pitkästä aikaa. Viikko on vierähtänyt viime postauksesta, mutta kun karhunpoika sairastaa, pitää asiat laittaa tärkeysjärjestykseen. Jo viikon verran on pienellä miehellä pidellyt kuumetta, ja meinaa jo kaveri itseki hermostua tilanteeseen, kun ulos ei pääse totuttuun tapaan touhuamaan. 

Tänään kuitenkin niitä aiemmin lupailemiani uusia petivaatteita. Alakerran työ/vierashuone on vuodenvaihteen jälkeen alkanut yhä enemmässä määrin kantaa titteliä kakkosmakuuhuone. Pähkäilimme nimittäin pitkään ja hartaasti sen suhteen, että vaihdammeko huoneessa aiemmin majailleen 80 cm leveän vierasvuoteen vuodesohvaan vai isompaan sänkyyn. Sohvaa puolsi huoneen pienuus, sillä huoneessa tosiaan pitää mahtua myös tekemään töitä ja säilyttämään miehen ja Jampan vaatteita sekä minun kaikkinaisia mappeja ja papereitani, mutta käytännön tarve kuitenkin voitti. Kun taloudessa asuu kolme erilaisista unihäiriöistä kärsivää ihmistä, on parempi, että jokaisella on tilanteen tullen mahdollista hakeutua omaan rauhaan nukkumaan. Vuodesohvan levittely öiseen aikaan olisi todennäköisesti aiheuttanut vaan lisää harmaita hiuksia kaikille, joten päädyimme vaihtamaan huoneeseen kunnon jämäkän 120 cm leveän runkopatjan, jossa sitten tulevaisuudessa mahtuu tarvittaessa majoittamaan vaikka kaksi aikuistakin. Leikkitilaa tai jumppatilaahan huoneessa ei enää ole, mutta olemme kyllä olleet tyytyväisiä ratkaisuun. 

Ja tässäpä uuden asukkaan petivaatteet suoraan alennusmyynneistä.

Elloksen alennusmyynneistä bongasin siis vaalean harmaat pussilakanat, joissa on sellainen hotellimaisen kahiseva fiilis. Kangas on tosi jämäkkää ja tällaisen silityskammoisen silmiin ihanan ryppyisää. Olen siis vahvasti sitä mieltä, että näiden vuodevaatteiden ei ole tarkoituskaan olla silitettyjä. (Tiedoksi muuten, että vaikka ihan näitä samoja ei enää alennuksesta löytynyt, oli Elloksella * muutamat aika hurmaavat valkoiset ja tummanharmaat lakanasetit vielä hyvässä alessa.) Tummanharmaa tyynyliina sekä haalean vaalean harmaa pellavainen jättityynyliina ovat sen sijaan hankintoja Anttilan joulunalusaleista. Tuo isomman koon tyynyliina oli kyllä rehellisesti sanottuna virheostos, kun eräät hokareet eivät pakettia turhan tarkkaan lueskelleet. Eihän se sitten auttanut kuin kipittää lähimpään Jyskiin ostamaan tyynytkin... Onneksi sielläkin oli vielä alennusmyynnit käynnissä, ja yhdelle jättityynylle jäi hintaa kokonaiset 7 euroa.

Unohtui muuten vielä tuosta huoneen monikäyttöisyyslistasta minun puolipitoisten vaatteideni säilytys. Siellähän ne nurkassa nököttää.

Toisella puolella sänkyä sijaitsee ensimmäisessä kuvassa näkyvä Kare Designin sarja(yö)pöytä ja tällä toisella puolella niinikään Elloksen aleista bongattu lasipullo. Himoitsin tuota pulloa koko syksyn, mutta en raaskinut ostaa ennenkuin hinnasta putosi puolet pois. * Clas Ohlsonin vanhassa metallikorissa säilytellään yleensä päiväpeitettä.

Kyllä kelpaa köllötellä. Vierassängystä onkin kehkeytynyt oikea Jampan peuhupaikka, sen verran mukava pehmeässä petauksessa on möyriä.

Ps. Jos ette ole vielä Elloksen alen loppurysäyksessä * käyneet, menkäähän kipin kapin tsekkaamaan tarjonta. Nyt nimittäin saa jo alennetuista hinnoista vielä -20% lisäalen.

                                              New bed, new bedsheets. Sweet Dreams.

(* Kaupallinen linkki)

Mustavalkoisia yksityiskohtia ja muutama uusi juttu

Lauantaita! Täällä ollaan heräilty uuteen aamuun melkoisen reippaana, kun Jamppa antoi kerrankin nukkua lähemmäs puoli kahdeksaa. Yhdeksän maissa olin salilla toteamassa, että kyllä vaan kaikilla on edelleen meneillä ne uudet elämäntavat. Onneksi ehdin alta pois ennen vielä pahempaa ruuhka-aikaa. Nyt on perheen miehet päiväunilla ja hetki omaa aikaa ennen iltapäivän kummitytön synttärivierailua. 

Ajattelin tänään esitellä teille vaeltavan Viitosen. Junique-verkkokauppa muisti minua joulun alla joululahjalla, joka on sittemmin etsiskellyt paikkaansa kotoamme. Alunperin olin ajatellut, että taulun paikka on tv-seinällä (täältä näette, mitä paikkaa tarkoitan), mutta sitten taas pysähdyin miettimään, että entä sitten kun seuraavan isomman äkseeräysvimman puskiessa päälle vaihdan taas kaikkien huonekalujen paikkaa, niin taulukoukku on väärässä paikassa. Olen muutenkin hyvin harkitsevainen sen suhteen, mihin kohti seinää pysyviä jälkiä olen valmis tekemään, joten niinpä taulu on tähän asti majaillut tv-tason päällä seinään nojaillen. Tänään testailin sitä ruokailutilan puolelle.

Kaverikseen taulu sai oman joululahjani itselleni, eli Finnish Design Shopin aleista tilaamani Hayn Lup-kynttilänjalan.*

Minä olen jahkaillut tämän kynttilänjalan kanssa jo vuosikausia, koska rehellisesti sanoen en ehkä tarvitsisi enää yhtään kynttilänjalkaa (ikinä), mutta silti vaan kaikissa sisustuskuvissa olen ensimmäisenä iskenyt silmäni minne milloinkin huolettomasti aseteltuun Lup:iin. Ja lopulta myönsin itselleni, että kun kyse on parinkympin hintaisesta esineestä, en ehkä menisi välittömään konkurssiin vaikka antaisin itselleni periksi, ja siinäpä hän nyt on. Aika paljon näitä näkee nimenomaan kuparisina versioina *, mutta minun värivalintani oli kyllä alusta saakka melko selkeä.

Siinäpä ne nyt uudet kaverukseni mietiskelevät olisiko tämä hyvä paikka heille, vai pitäisikö jatkaa etsimistä.

Jos kevätinspiraatio kutkuttelee sisustamisen suhteen, kannattaa käydä kurkkaamassa Juniqen valikoimat. Heidän printeissään on huikean laaja valikoima, niinkuin jo aiemmin täällä kirjoittelin, ja hinnatkaan ei tosiaan huimaa päätä.

                   

                                          My new poster from Juniqe is wondering around the house

                                                and trying to find just the right spot to settle in.

(* Yhteistyssä Juniqe.)

(* Kaupallinen linkki.)

Hyvän olon kirjavinkit

Mitenkä sujuu tammikuinen uusi elämä? Ainakin veikkaan, että varmasti melko monella muullakin kuin minulla on aina tammikuisin (...ja syksyisin..ja maanantaisin...) hyvä aikomus viettää terveellistä elämää. Vaikka oman ruokavalioni suhteen olen yrittänyt tehdä kovasti töitä jo monta vuotta, voin silti tunnustaa repsahtelevani tavan takaa. Erityinen paheeni on tietenkin se sokeri, mikäpä muu. Taatusti useampi nasitenlehti on vuosien saatossa tarjonnut vinkkiä " juo lasi vettä" tai "napostele porkkana" kun makeanhimo iskee. No ei toimi. Ei edes hyvällä tahdolla. Napostelen kyllä sen porkkanan, juon sitten sen lasin vettä ja sen jälkeen sukellan pää edellä jokaiseen keittiönkaappiin löytääkseni sinne jonnekin unohtuneen karkkipussinjämän tai suklaapatukan. Lähes joka kerta kaupassa käydessäni liukuhihnaa pitkin matkaa ensin reippaannäköisiä parsakaaleja, tomaatteja  ja kanafilettä ja sitten siellä viimeisenä ikäänkuin jo itsekin häpeillen olemassaoloaan matkustaa pari kipaletta King size Tuplaa tai mitä nyt kassan läheltä viime hetkillä itsekurin pettäessä on mukaan tarttunutkaan. Kun näin vuodenvaihteessa tosiaan terveellisyyttä puskee joka tuutista, päätin yrittää etsiä vaihtoehtoja sokerinhimooni. Edes hiukkasen terveellisempiä. Ja tässäpä uudet apurini.

Aina yhtä raikkaan ja hyvinvoivannäköisen Karita Tykän toinen raakaruokakirja Hyvää Huomenta * on ihana. Niin visuaalisesti kuin sisältönsä puolesta. Kirjassa opastetaan hyvin yksinkertaisin reseptein puhtaamman ravinnon pariin. Kirjasta löytyy ohjeita smoothie-resepteihin, jälkiruokiin, suolaisempiin naposteltaviin ja ihan kokonaisiin raakaruoka-aterioihinkin. Ja kuvitus on kerrassaan kaunis.

Toinen löytöni on pitkään blogimaailmassakin vaikuttaneen Virpi Mikkosen jälkiruokiin ja makeisiin leivonnaisiin keskittyvä Kiitos Hyvää *. Virpin kirjassa valmistetaan mitä herkullisimman näköisiä ja kuuloisia herkkuja täysin ilman gluteenia ja valkoista sokeria. Myös Virpin kirjassa jo kuvitus on niin upea, että kirjaa ei malta laskea käsistään, eikä todellakaan tarvitse piilottaa keittiön kaappiin.

Itse olen jo ehtinyt testaamaan mm. Karitan suklaa-avokadomoussen, ja kyllä toimii. Kannattaa kokeilla seuraavan kerran, kun keittiön kaappeihin tehty sukellus ei tuota muutamaa kivettynyttä irtokarkkia kummempaa tulosta. Kannattaa myös muistaa, että noita ohjeitahan voi aivan hyvin soveltaa. Minäkin käytin raakakaakaon sijaan ihan tavallista tummaa sokeritonta leivontakaakaota. Myöskään ohjeissa vilisevät superfood-termit eivät loppupeleissä ole mitään kovin kummoisia juttuja. Esimerkiksi monelle tuntematon psyllium-jauhe löytyy ihan tavallisesta ruokakaupasta jauho -tai maustehyllystä. Lisää muista superfoodeista voi lueskella vaikkapa täältä.

Ei liene sattumaa, että seuraavalla kauppakeskusreissulla pitikin käydä vähän täydentämässä varastoja. 

Jos sinua kiinnostaisi testailla jotain uusia ruokajuttuja, on tällainen grammaperusteinen irtomyyntikin aika mainio tapa tutustua tuotteisiin. Itsellä tarttuu perusjuttujen lisäksi kyllä mukaan aika paljon myös tuota herkkuosastoa. Mutta arvatkaapa mitä hyötyä on ostaa iltaherkuiksi vaikkapa näitä pakastekuivattuja mansikoita? Ei kelpaa tenavalle, ei. Kävi mokoma sylkemässä tarjotun herkun roskikseen ja loppupussin sain rapistella ihan itsekseni.

Kun mopo lähtee vähän lapasesta ja irtopusseja tarttuu mukaan moniaita, keksin oivan säilytyspaikan pussukoille. Yksi iso Washmama-pussukka haukkasi sisäänsä monta pientä paperipussukkaa.

Herkullista viikonlopun alkua!

                                              Just trying to learn some new healthier recipes here.

(* Kaupallisia linkkejä.)

DIY Liitutaulu

No tulipahan kokeiltua. Minähän en siis ole missään määrin käsityöihmisiä (vaikka yläasteen käsityöopettaja niin erehtyikin luulemaan päättötodistuksen numeroani antaessaan), ja kuten olen joka vuosi joulukorttiaskartelupostauksissakin todennut, en onnistuisi edes leikkaamaan suoraa viivaa vaikka asetta pidettäisiin ohimolla. Sattuipa nyt kuitenkin niin, että minulta sattui löytymään ylimääräiset kehykset. Ja nimenomaan sellaiset kehykset, joihin ei voinut vaihtaa kuvaa. Lisäksi kaapin perukoilla sattui lymyilemään jo kaksi vuotta sitten heräteosteltu rullallinen liitutaulutarraa. Ja tuumasta toimeen. Oikein päätin, että tällä kertaa en anna huonojen hermojeni pilata tätä juttua, ja niinhän minä aloin rullaamaan tarraa kehyksen päälle hitaasti hitaasti... ja revin tarraa irti ja rullasin. Ja revin ja rullasin. Ja revin ja .... no ymmärsitte ehkä pointin. Jossain puolivälissä kehystä tarra oli kuitenkin niin kurtussa keskeltä, että mikään mahti maailmassa ei olisi sitä enää saanut oikenemaan ja niinpä sitten apinan  raivolla hinkkasin lopun tarran kurtusta piittaamatta loppuun saakka. Olkoon mokoma. Visioissani olin jo ripustanut taulun johonkin keskeiselle paikalle keittiöön, ja suunnitellut piristäväni viikkojani erinäisillä motivoivilla iskulauseilla, mutta eihän tuota tekelettä voinut katseenkorkeudelle nostaa. Olkoon sitten ainakin hetken tuolla lattian rajassa muistuttamassa kärsivällisyyden hyveestä.

Itsehän en ammatistani huolimatta osaa liitua käytellä, joten piti hälyttää sisko apuun.

Kuvista muuten huomaa myös erään toisen murheenkryynini. Piti sitten saada aikanaan päähän maalauttaa ruokailutilan seinänpätkä eri värillä kuin keittiön.

 Rapsakkaa pakkasviikon alkua kaikille!

                                        Tried to do a tiny blackboard myself. Well, I tried...

Välitilan hajatelmia

Ei. Jos nyt joku ehti otsikon perusteella lähetä miettimään, että minkäköhänlainen tila se välitila on ja mistäpäin kotoamme löytyy, niin ei löydy. Kyseessä on pikemminkin sellainen henkinen välitila. Kun ulkosalla paukkuu vuoroin mellevät pakkaslukemat ja vuoroin tulee loskaa, ei allekirjoittanut ole oikein päässyt kiinni kevään ajatukseen. Kotona vallitsee siis edelleenkin se joulun ja kevään väliin majoittuva välitila, joka jossain määrin rassaa hermoja, ja jossain määrin on ihan tyydyttävä välimallin ratkaisu. Olen myös (netti)alennusmyyntihepuleissani tehnyt vaikka millaisia hankintoja, mutta kun ei meinaa aika, ei varsinkaan ne vuorokauden valoisat tunnit riittää uusien juttujen kuvaamiseen. Tämän päivän kuvituksena välimallin asetelma olohuoneen sohvapöydältä, ja kuvituksen välissä sitten niitä hajatelmia.

Se edelllisen olohuonepostauksen komea Atsalea sitten otti ja kuukahti. Ihan kertakaikkisen rutikuivaksi ruppanaksi asti. Suutarin lapsella ja näin pois päin. Minä ja kukkivat kukat vaan ei olla hyvä yhdistelmä. Kevätkauden vihersisustamistrendiinkin olen lähtenyt maltillisesti mukaan kokonaisen yhden viherkasvin voimin (ja muistin juuri, että sitä ei ole muuten kasteltu kahteen viikkoon. Hmm...). Muista kevään trendeistä sen verran, että vahvasti epäilen edelleenkin kääntäväni selkäni muiden kodeissa hyvinkin kauniilta näyttäville lämpimän kuparin ja messingin sävyille, ja pysytellä viileämmässä värimaailmassa. Useampia harmaita hankintoja on sen sijaan tullut jo tehtyä.

Muistin muuten eilen myös ne hyväätarkoittavat Uuden Vuoden tavoitteeni saatuani ihan järkyttävän mittakaavan raivarin aivan mitättömästä asiasta. Kulkeeko teillä Uuden Vuoden suunnitelmien kanssa yhtään paremmin? Ruokapuolen suhteen sen sijaan suunnitelmissa on pysytty, ja voin kertoa, että niin hermoja raastavaa ne mammuttiruokakauppojen kertaviikkoiset visiitit ovatkin, niin kyllä on arki-iltaisin mukava tulla suoraan töistä ja tarhasta kotiin pysähtymättä lähikaupassa, ja tietää, että kotona on terveellisen ruoan valmistukseen tarvittavat raaka-aineet käsillä. Ruokavaliomme on jo kohta kahden vuoden ajan muuttunut koko ajan luontaisesti gluteenittomampaan suuntaan, ja kasviksia kuluu päivittäin jo oikein kiitettävä määrä. Etukäteisvalmistelu kaipaa vaan vielä lisää potkua. Jos nimittäin aamusmoothie jää illalla tekemättä valmiiksi, ei sitä aamullakaan kyllä tule tehtyä, vaan napaan päätyy jotain taatusti epäravitsevampaa.

Yksi päivän hajatelmani liittyy katoaviin bloggareihin. Tiedättehän. Kun olet ensin seurannut jonkun blogia vuosikaudet, ja kirjoittaja alkaa tuntua jo yhtä läheiseltä kuin omat kaverisi, hän sitten yht'äkkiä ottaa ja katoaa. Joko ilmoittaen bloginsa päättyvän, tai vain vaieten kokonaan. Jäättekö te koskaan miettimään jälkikäteen, mitenköhän näillä ihmisillä menee?Kuinka on lähtenyt uudessa työpaikassa sujumaan, ja mitä kaikkia heidän lapsensa ovat jo oppineet? Jos siis ruudun takana mahtaa vielä lymyillä vaikkapa Veera, Marian, Mallamoija tai Ada, niin hihkaiskaa toki kommenttiluukkun miten menee. 

Mutta nyt minä lähden tästä ryhdistäytymään. Pistän pesuun ne alehepuleissani muunmuassa ostetut pellavavuodevaattet, jotta saan ne joskus kuvatuksi. Lisäksi lähden etsimään jostain hyvästä jemma-nimisestä paikasta jo kesällä (!) ostamani lupausten mukaan superhyperlaadukkaan kasvojen kuorinta-setin, sillä lueskelin eilen kampaajalla ihonhoitoa koskevia juttuja naistenlehdistä, ja sain varsin nolona (taas kerran) tunnustaa itselleni päästäneeni nämä hoitopuolen hifistelyhommat ihan retunperälle. Ei kun hommiin siis.

ps. Melkoista tajunnanvirtaa tänään...

                                                      Black and white details in the living room.  

Nespresso Latissima Pro

Kahvia. Minä rakastan kahvia. Kuten olen jo aiemminkin kertonut (täällä, täällä ja täällä). Aiemmissa kahviaiheisissa postauksissani olen kirjoitellut rakkaudestani Nespresson Inissia-keittimeen, mutta nythän on niin, että sydämeni onkin vallannut aivan toinen kaveri. Muistatteko, kun syksymmällä kirjoittelin kattausideoita koskevassa postauksessani osallistuvani noilla kyseisillä kuvilla Nespresson kattauskilpailuun. No sittenpä tapahtuikin jotain ennenkuulumattoman uskomatonta, ja kuvani voittivat kisan. Kerrassaan käsittämätöntä. Minä, joka en koskaan voita mitään. Ja kävin muuten ennakkoon kurkkimassa kilpasisartenikin kuvia, ja niin oli upeita kuvia, että en hetkeäkään ehtinyt uskoa omaan voittooni. Onni kuitenkin potki tällä kertaa oikein olan takaa, ja sain palkinnoksi kisasta Nespresson Latissima Pro-kapselikahvinkeittimen. Ja voihan pojat, että se onkin komea ilmestys. Suurinpana etuna vanhempaan malliini tässä on integroitu maidonvaahdotin, eli saan näppärästi taiteiltua kahvilatasoiset pitkät maitokahvijuomat ja cappucinot ihan yhdellä napin painalluksella.

Ja miksi tästä uudesta ystävästäni kertominen on kestänyt.. Noh, minähän en varsinaisesti ole mikään tekniikan ihmelapsi. Minua ei myöskään ole siunattu pitkillä hermoilla ja hyvällä kärsivällisyydellä. Joten kun en saanut tolkkua koneen ensimmäisen käyttökerran ohjeista, hylkäsin koko koneen käyttöönoton kuukaudeksi. Niin kauan meni, että suostuin pyytämään isäntäosastoa apuun, ja Nespresson You Tubeen lataamilla erittäin selkeillä käyttöönotto-ohjeilla saimme viimein valjastettua kahvikoneen muuhunkin kuin koristekäyttöön.

Loppupeleissä kysessähän ei tietenkään ollut mikään hankala juttu, vaan kertakäytön jälkeen konetta olikin jo aivan helppo operoida. Päällä olevasta  kosketusnäytöstä voi valita haluamansa kahvin ristrettosta lungoon ja cappuccinosta latteen, ja lisäksi kone on niin älykäs, että osaa ihan itse esimerkiksi huuhdella maitovaahdottimen höyrytysputken käytön jälkeen. Osat on myös kaikki konepestäviä.

Nythän sitä ollaan sitten taas päästy kahvivertailun makuun. Kun muut herkut on Uuden Vuoden jälkeen olleet pannassa, voi sentään pikkuisen herkutella Nespresson uusilla jälkiruokakahvimauilla. Nämäkin joulunalusajan uutuusmaut ovat olleet niin suosittuja, että osa niistä on jo tilapäisesti loppuunmyyty. Jos teidän kotoa löytyy jo Nespresso-keitin, täältä voi seurailla mitä uutuusmakuja kulloinkin on saatavilla.

Oma vahva suosikkini on tällä hetkellä Vanilio-kapselista valmistettu Latte Macchiato, mutta melkein joka kerta kahvia valmistaessa tulee kokeiltua jotain uutta variaatiota.

                                                             Life begins after Coffee - right?

Ps. Jos sinulla on ollut harkinnassa kahvikoneen hankkiminen, eikä Joulupukkikaan älynnyt moista tuoda, nyt kannattaa laittaa korvan taakse Nespressolla parhaillaan käynnissä oleva kampanja, jossa kahvikoneen ostaja saa 50 eurolla kahvikapseleita kaupan päälle. Minä bongasin tämän tarjouksen tänään aivan sattumalta, ja se on voimassa vielä tämän illan ajan, eli kampanja päättyy 15.1.2015. Voit lukea tarjouksesta lisää täällä. Ja jos ei itse ehdi tähän hätään kaupoille, ehtii tarouksen hyödyntämään nettishoppailemallakin, ainakin Gigantin sivuilla oli erikseen maininta kaupanpäälliskahveista, check it out.

Simple and beautiful

Tänään on ollut kerrassaan karmea päivä. Jostain syystä aloitin viime yön ensin valvomalla pari tuntia ja havahtumalla hieman myöhemmin pelottavaan painajaiseen. Tämän jälkeen loppuyö menikin lampaita laskiessa, ja aamulla peilistä katsoi sellainen naamataulu, että taatusti tiesi olevansa juuri sen ikäinen kuin on - ja ehkä muutaman vuoden päällekin.

Armottoman silmätippa- ja meikkiarsenaalin jälkeen töihin kurvasi kuitenkin kohtuullisen paljon ihmistä muistuttava, vaikkakin hieman väsynyt äiti-ihminen. Ja vain muistaakseen hetken perästä, että tankki on lähes tyhjä ja auto on seissyt muutaman päivän pakkasessa pihalla. No voitte arvata lähtikö tankin kansi auki bensa-asemalla.

Työmaalla väsymys puski taas päälle kuin asfalttijyrä, ja ensimmäiset tunnit sujui mm. unohdellen ihmisten nimiä. Kotiinpaluumatkalla sain sentään jo tankin auki, mutta jostain kumman naisellisesta en-osaa-ajaa-autoa-kohtauksen äkillisestä päällepyrkimyksestä tirvaisin kiihdytyskaistalla kuudenkympin vaihtuessa mittariin nelosen sijaan kakkosen ja säikähdin pahanmoisesti moottorin karjahtaessa kuin parempikin lamborghini. No onneksi matka kuitenkin jatkui.

Pysähtyessäni lähimmän Valintatalon parkkipaikalle lähteäkseni noutamaan My Pack-pakettiani olin jo paiskaamassa auton ovea kiinni, kun huomasin mokoman moottorivekottimen valuvan itsekseen taaksepäin melkoista vauhtia. Käsijarru ei sitten ollutkaan jäänyt päälle. Ehdin hypätä takaisin autoon pysäyttääkseni sen vyörymästä kenenkään viattoman ohikulkijan niskaan ja sain huomata pähkinäpussin kaatuneen autossa niin, että siinä käsijarrun vieressä olevassa pussukassa (sallittakoon naiselliset termit) lojui muutama pähkinä, ja yrittäessäni niitä nappasta, ainakin toinen mokoma hyppäsi sinne koloon. Joo, juuri sinne. Oletteko koskaan kuulleet ongelmasta nimeltä pähkinöitä käsijarrussa? En minäkään, mutta sellainen tässä olisi nyt käsillä. Ei nimittäin jäänyt käsijarru päälle myöskään tarhan pihassa, eikä kotipihassa. Tällä hetkellä toivon hartaasti, että ongelma selittyisi sittenkin tällä infernaalisella pakkasella, joka voisi kyllä helposti minun oman henkilökohtaisen toimintakykyni lisäksi  hyydyttää myös yhden autonröttelön. Ellei ongelma helpota pakkaskauden lopussa, tulen mitä suurimmalla todennäköisyydellä olemaan autohuollon ensimmäinen asiakas, joka ongelman syytä kysyttäessä kertoo käsijarrun haukanneen vähän turhan monta hasselpähkinää. Että näin.

...ja mitenkä nämä kuvat liittyvätkään aiheeseen? Eivät niin mitenkään. Tulinpahan vaan eilen iltapäivälatten ääressä hetkellisen valonkajon osuessa ikkunasta sisälle todenneeksi, että kylläpä jotkut asiat vaan ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan niin kauniita. Kuten valkoiset kukat ainakin. Tulppaanikausi on alkanut meilläkin. Onneksi maailma on aina aika ajoin bloggaajan silmin hitusen kauniimpi, vaikka kohdalle osuisikin tällaisia maanantaita.

                              Simple and wonderful white tulips. But don't get me started about my Monday...

Viikonloppuna

Instagramin puolella jo vilauttelinkin aiemmin kuvaa viikonlopun agendasta. Täällä nimittäin vietettiin tyttöjen iltaa ja niin hauskaa kuin se aina ihanien naisten seurassa onkin, on se vaan todettava, että vanha mikä vanha.Yökolmeen valvominen vastaa tässä iässä jo suunnilleen maratonjuoksun mittaista urheilusuoritusta ja seuraava päivä menee unenpuutteen vuoksi aivan tärviölle... Se on kumma, miten sitä itse kuvittelee olevansa ikuinen kaksikymppinen, mutta kroppa kyllä tietää olevansa sen kymmenen vuotta vanhempi. Mutta naurua piisasi ja jalalla pantiin koreasti, kyllä nämä illat on myös sellaista sielunhoitoa, että ehkäpä pikku nuutuminen seuraavan päivän ajan on aivan kohtuuhinta maksettavaksi siitä. Huomenna palataankin sitten ruotuun, ja tehdään comeback salille parin viikon flunssatauon jälkeen. Kyllä sitä on odotettukin.

                                                         Girl's night out-weekend.

Olohuoneen musta matto

Hetken jo meinasin laittaa otsikoksi, että Olohuoneen uusi matto osa kaksi, tai jotain sinnepäin. En tiedä huomasiko kukaan laittaa merkille joulunajan postauksissa (täällä ja täällä) olohuoneeseen tupsahtanutta uutta mattoa. Niinpä niin. Eihän siitä tosiaan ole kuin hetkinen, kun viimeksi postailin uudesta matosta. Ensimmäinen mattohan sai aikanaan osumaa suklaavanukaspurkilta, ja hänen seuraajalleen ei juuri paremmin käynyt. Sohvapöydällä majaillut maitokahvikupillinen nimittäin levisi komeassa kaaressa jättiläismäiseksi lammikoksi ympäriinsä, kun Jamppa pöydältä kirjaa kurkottaessa onnistui kippaamaan mukin nurin. Siinäpä sitten miesväki yritti pikkuruisessa suihkutilassa pestä 2 x 3 metriä leveää mattoa, ja eihän siitä mitään tullut. Niin että tässäpä siis Annon Tie matto. Onneksi löytyi joulunalusaleista -40%. Meinaavat nimittäin nämä suuret matot olla vähän turhan hinnakkaita tullakseen vaihdetuiksi puolen vuoden välein. 

Epäröin pitkään mustan ja valkoisen maton välillä, mutta myönnettyäni itselleni tosiasiat, että meidän perheessä asuu erään vauhdikkaan 3-vuotiaan lisäksi suhteellisen roppakäpäläiset vanhemmatkin, joilla on tapana kantaa juomaa ja ruokaa olohuoneen puolelle, ostin sitten kuitenkin mustan, Eipä ole niin kauhea stressi koko ajan sen suhteen, mitä matolle seuraavaksi kaatuu. Ja mikäs siinä, siinähän se nököttää osana mustavalkoista ympäristöään aivan sopivasti. Mitä pidätte, onko liian synkkä?

                                                       There's a new black carpet in the living room.

Iittala Sale - loppukiri

Olettehan huomanneet, että Iittala Storessa on jo meneillään alen loppukiri. Itse havahduin vasta nyt miettimään, että nyt jos koskaan olisi aika tarkistaa mistä astiastosta uupuu osia, tai mitä pieniä muistamislahjoja pitäisi tänä vuonna hankkia. Tässäpä omat bongaukseni Iittalan alesta.

1. Ego-sarjan espressokupit. Meiltä löytyy tätä Ego-sarjaa kaksi isoa kuppia, mutta kun sarjan valmistaminen on nyt lopetettu, pitäisi kiireesti päättää, raaskisinko hankkia myös sarjan espressokupit. Muotokieli kun on mitä kaunein minun silmääni.

2. Mustat Teema-sarjan isommat kahvikupit. Muuten perusvalkoisen astiaston piristäjäksi.

3. Harmaa Mariskooli on nyt hyvässä alessa. Tämä on kyllä helppo lahjaidea melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja sen voi halutessaan täyttä vaikka  makeisilla tai itsetehdyillä kekseillä tai vaikkapa minikokoisilla kylpytuotteilla, ja pakata sitten koko komeuden sellofaaniin.

4. Sarjaton-sarjan valkoinen muki. Ihana lahjaksi vaikka ystävänpäiväksi tai vaikka omalle äidille.

5. Kastehelmi sarjakin on nyt - 40 % alennuksessa, ja minä niin tahtoisin tämän isoimman lautasen juhlia varten kakkulautaseksi.

6. Kartio-sarjan jälkiruokakupit. Näitä haluaisin 6-8 kipaletta, sillä minulla on käynyt jälkiruoka-astioiden kanssa hieman ohraisesti. Aina kun olen jotain sarjaa alkanut keräilemään, sen valmistaminen on lopetettu kesken tai sitten meidän toheloperhe vaan on onnistunut rikkomaan puolet astioista.

7. Olen monesti miettinyt hieman juhlavampien juomalasien hankkimista. Meillä kun käytetään juhlapäivinä ihan samoja Kartio-laseja kuin arkenakin, ja nyt bongasin tällaisen Lempi-sarjan, jossa laseja myydään 4 kpl pakkauksessa. Jalallisuus tekee lasista hieman juhlavamman, mutta ei kuitenkaan ole turhan krumeluurisia. Pari pakkausta näitä ratkaisisi ongelman.

8. Minä käytän melkein joka kattauksessa näitä mattavalkoisia Kivi-tuikkuja. Nyt Iittalalla on alemyynnissä kahden kappaleen pakkaus, jossa saa melko hyvään hintaan sekä mattavalkoisen, että kirkkaan tuikun,

9. Tämä valkoisesta duratista tehty pikkuinen Vitriini on kerrassaan ihana. Esimerkiksi pikkukorujen säilytykseen tai lahjaideana aivan loistava.

10. Jos tiedät, että sukulaisperheen vesa on tänä keväänä valmistumassa tai saamassa valkolakin, ja ehkäpä piakkoin muuttamasa omaan kotiin, tässä olisi helppo ja edullinen lahjaidea, Hackmannin Savonia-sarjan laadukkaat aterimet saa nyt koko setin uskomattoman edullisesti.

11 Messingin ystäville loistotilaisuus. Nappula-kynttilänjalkoja et taatusti saa mistään muualta -40 % alennuksella. 

Myös joulunpunaista nyt alennuksista hamstraaville on Iittalalla loistotarjouksia, Käykäähän kurkkaamassa kun vielä ehtii.

Ja kun nyt kerran alevinkkejä jaellaan, kerrottakoon, että myös Finnish Design Shopissa alkoi tänään virallinen talviale. Täältäpä pääset valikoimaan parhaat päältä.

                   

(Linkit kaupallisia linkkejä.)

Edullisempi ripsihuolto Oulussa

Heipähei! Kävin tänään vierailemassa vaihteeksi kauneushoitola Onnissa ja Oliviassa, josta olenkin kertoillut jo aiemminkin täällä ja täällä. Hoitolassa vallitsi taas tutun hyväntuulinen tunnelma, ja siellä veiraillessa kyllä tulee itsekin aina hyvälle tuulelle. Tämänpäiväinen postaus onkin suunnattu lähinnä Oulunseutulaisille lukijoille, joilla jo on, tai jotka harkitsevat ripsienpidennyksiä. Itse olen vuosien saatossa käynyt ripsiä laittamassa ja huollattamassa useammassa eri paikassa, mutta vasta nyt tulin vertailleeksi tarkemmin hintoja. Sattui nimittäin niin, että ripsiteknikkoni sairastui joulun alla, ja kun juhlapäiviä oli edessä, käännyin hätäpäissäni toisen hoitolan puoleen ripsihuollon merkeissä. Yllätys olikin lähes kahden tunnin operaation jälkeen melkoinen, kun kuulin kassalla huollon hinnan. Se kun oli puolitoista kertaa niin suuri, mitä olen yleensä tottunut huollosta maksamaan. Kotiin päästyäni ryhdyinkin vertailemaan eri hoitoloiden hintoja ja sain huomata, että Onnin ja Olivian ripsihuolto on todella edullinen. Useimmissa paikoissa kun ripsihuolto veloitetaan aikaperusteisena, eli jokaiselta alkavalta puoleltatunnilta veloitetaan tuntitaksan mukainen summa. Onnissa ja Oliviassa huollot on sen sijaan hinnoiteltu klassisten ripsien osalta kiinteällä hinnalla sen mukaan, kuinka pitkä aika huoltojen välissä on vierähtänyt ja volyymiripsien osalta huollon hinta on aina sama. Jos siis sinulla on suunnitelmissa ripsienpidennykset, tai sinusta tuntuu, että maksat tällä hetkellä huolloistasi liikaa, kannattaa käydä kurkkaamassa Onnin ja Olivian sivuilta heidän hintansa. Facebook-ryhmään liittymällä saa myös jatkuvasti tietoa vapaista ajoista. 

Mikä jottei hoitolassa voi käydä myös paikan päällä tutustumassa. Tilat on viihtyisät ja paikalle voi piipahtaa vaikka vaan tutustumaan myynnissä oleviin tuotteisiin. Myynnissä on meikkien ja hiushoitotuotteiden ohella mm. juuri ripsienpidennysten käyttäjille soveltuvia silmämeikinpoistolappuja.

Ps. Jos jaksoit lukea tänne saakka, kerrottakoon, että hoitolaan paikalle piipahtaville on tarjolla 10% alennus Osiksen Session Label ja Glamination-sarjojen tuotteista tammikuun loppuun saakka, kun kerrot bonganneesi tarjouksen täältä blogista. Kannattaa kokeilla, juuri näillä tuotteilla minullekin loihdittiin pikkujoululuihin kampaus, joka kesti illasta aamuun ja aamusta iltaan. 

Tällaisia räpsyttimiä loihditaan Onnissa ja Oliviassa. :)