Life on hold

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

/Busybusybusy. Sometimes there is so much to do, that it feels like your actual life is on hold while you're just struggling to survive one day at a time./


Välillä siihen ei paljoa tarvita, että elämä alkaa tuntua ylitsepääsemättömältä taistelulta. Jokainen kamppailu on päivän mittainen ja erävoitto odottaa iltapuolikymmenessä, kun saa raahautua sänkyyn ja vetää peiton korviin. Itselläni on viimeinen kuukausi ollut nyt sen sortin haipakkaa, että kesälomaa odotellaan jo todellakin innoissaan.
white and grey scandinavian living room
Postauksen kuvat onkin sattuneista syistä otettu huhtikuun puolella, sillä sen jälkeen kameraan on tullut tartuttua vain muutamia satunnaisia kertoja, ja silloinkin ikuistamaan lapsen elämän käänteitä kotialbumiin. Huhtikuun lopun Helsingin reissun jälkeen alkoi töissä äärimmäisen stressaava ajanjakso, sekä varsinaisen työn, että ihmissuhdekiemuroiden vuoksi, ja mieli oli sen verran matalalla, että kotonakaan ei suupielet juuri hymyyn kääntyneet. 
scandinavian living room
Sittenpä alkokin kotona pikkumiehellä jo perinteeksi muodostunut toukokuinen sairastamisaalto, mikä luonnolisesti alkaa mahataudilla keskellä yötä, ja kun siitä on selvitty, tarttuu seuraavaksi kuumeinen flunssa. Vaikka koenkin hioneeni taistelustrategiani näissä haasteissa viimeisen päälle, on tämä jokakeväinen sairastamistraditio juuri siihen aikaan, kun töissäkin pitäisi olla skarpeimmillaan joka kerta yhtä musertava. Liekö sitten jo ikä vaivaa, kun yksi valvottu yö vatia pienen sairastajan syliin nostellen tuntuu sekoittavan rytmin moneksi viikoksi.
valkoinen olohuone
Kun poikanen paranee parin viikon sairastelukierteen jälkeen, on luonnollisesti aika itse herätä uuteen viikkoon äänettömänä ja kaktus kurkussa.
hay tray hay dlm
Mutta nyt ollaan voiton puolella. Viimeinen virallinen työviikko on alkamassa, lapsi on terveen kirjoissa ja omakin ääni alkaa palailemaan. Ja ennenkaikkea takana on voimaannuttava viikonloppu mitä ihanimpien lähikollegoiden ja ystävien seurassa. Parhautta ovat ne tyypit, joiden kanssa voi olla juuri ihan oma rasittavan kummallinen itsensä. Joku jonka seurassa ei tarvitse pelätä suusta loikkivia sammakoita ja jonka kotiin voi kutsua itsensä lojumaan viideksi tunniksi ilman tunnetta, että olisi kiire minnekään. Tai joku, joka valaisee sen huonoimmankin aamun lähettämällä puhelimeesi ihania voimalauseita virtuaalihalin kera. Ystävät rakkaat, kiitos taas teille kaikille, että olette olemassa. <3


Valoisaa uuden viikon alkua kaikille!

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Kommentti julkaistaan heti tarkistuksen jälkeen. :)