Muutos se on pienikin muutos. Vaihdoin nimittäin yöpöytiä vierashuoneen kanssa tässä jokunen viikko sitten. Periaatteessa aiemmin yöpöytänä toiminut Kartellin Componibili-säilytin toimitti virkaansa mainiosti kätkien laatikostoihinsa kaiken tarvittavan (ja tarpeettomankin) sälän nenäliinoista kirjoihin ja korvatulpista unimaskiin, mutta sen laskupinta-ala on niin pieni, että halusin vaihteeksi kasata yöpöydälle pienen asetelman. Yksi syy tähän on toki myös se, että samainen nurkkaus toimii tosian myös jooga- ja meditaatiotilanani, ja halusin kasata lähettyville päivittäisiä muistutuksia siitä, että elämä on tässä ja nyt. Ei eilisessä, eikä huomisessa, vaan juuri nyt.
Juliste on Desenion * valikoimasta ja iloinen Buddha jo aiemminkin blogissa esiintynyt Indiskasta löytynyt kaveri. Yöpöytänä tällä erää toimii ympäri taloa vuosien mittaan vaellellut Kare Designin kirkas sarjapöytä, ja nyt muutaman viikon yöpöytäkäytön jälkeen voin kyllä myöntää siihenkin ajoittain kasaantuvan jos jonkunnäköistä muutakin härpäkettä kuin nämä nyt kuvassa näkyvät.
Tummempaa syysilmettä haeskelin makkariin näiden tummanharmaiden HM Home lakanoiden avulla, joista ajattelin myös jakaa sanasen. Olkaapa nimittäin tarkkana tilatessanne pussilakana-tyynyliinasettejä HM:ltä. Minä kun kesän alennusmyynneissä innostuin alle kympin hitaisista seteistä ja tilattuani jätin ne paketteihinsa odottelemaan syksyn saapumista. Yllätys olikin suuri, kun paketista paljastui kyllä ihan normikokoinen pussari, mutta tyynyliinat olivatkin mallia jumbo. Meninpä sitten kurkkimaan HM:n verkkosivuja ja totesin, että siellähän pitää seteistä aina erikseen valita tyynyliinan koko, ja ilmankos nämä olivat jääneet alennusmyynteihin saakka polkuhintaan roikkumaan, kun tyynyliinan koko oli jotain hyvin erikoista. Koko ei siis vastannut tavallista tyynyä, mutta ei myöskään ihan täysin riittänyt noihin sängynpäätyyn nojaileviin jättityynyihin. No minähän kätevänä emäntänä päätin kuitenkin survoa jättityynyt tyynyliinojen sisään, että eivät ihan käyttämättä jäisi, ja kyllähän ne sinne onneksi sitten menivät, vaikka tyyny onkin leveyssuunnassa 5-10 senttiä liian suuri... Toinen unohtamani asia oli, että näissä lakanoissahan ei tunneta perisuomalaisia pujotusaukkoja lakanan yläpäässä. Samainen asia, joka kesällä taisi saada Ikean suomalaiset asiakkaat jopa aukot takaisin-addressia vääntämään, kun Ikeakin päätti kansainväliseen tyyliin jättää aukot lakanoistaan pois. Kuulemma kun maailmalla luulevat myytyjen lakanoiden olevan valmiiksi rikkinäisiä. No erinäisen ei kovin meditatiivisen-rupeaman jälkeen sain peitot lakanoihin väännettyä, mutta edelleenkin aukottomuus hiertää päivittäin. Minulla kun on tapana öisin potkiskella peittoa myttyrälle lakanan sisään, ja haluaisin sen uudellen ennen nukkumaanmenoa saada helposti ravistettua taas suoraksi, mutta eipä onnistu (helposti ainakaan) näillä. Muuten pussilakanat ovat kyllä olleet laadukkaan oloiset ja pehmeät ja mukavat, mutta saapa nähdä jäävätkö silti viimeiseksi laatuaan yllämainittujen syiden vuoksi.
Homevialaura blogin Laura muuten kirjoitteli jokin aika sitten osuvasti suomalaisten nykyisestä suhtatumisesta asumiseen ja asuntojen kokoon. Samainen trendihän on ollut valloillaan jo useita vuosia, että jo ensiasunnon ostajat tavoittelevat isoja omakotitaloja, eikä suinkaan enää lähdetä liikkeelle asuntosäästäjinä ja edetä pienemmistä neliöistä suurempiin perhekoon (ja tulotason) kasvaessa, vaan kaikki pitäisi saada heti. Meilläkin Jamppa on joskus kavereilta tullessaan päivitellyt, että kun meidän koti on niin pieni verrattuna kavereiden koteihin. Itse pidän nykyistä sataa neliötämme aivan riittävän kokoisena asuntona (etenkin siivouspäivisin), vaikka joskus lauantai-illan lottohuumassa tule toki haaveiltua tilavammastakin kodista. Kun kuitenkin kerrostalon kasvattina olen itse joutunut ikäni jakamaan huoneeni siskoni kanssa, koen asumisasioissa jo saavuttaneni sen, mitä on saavutettavissa, ja toivottavasti onnistun ajan myötä myös Jampalle opettamaan rahan arvoa näissä asioissa. Kompakteissa neliöissä se oma tila ei välttämättä ole suurensuuri, mutta kun iltaisin saan rullata joogamattoni tuohon pienelle kaistaleelle sängyn ja seinän viereen, olen aivan onnellinen omasta pienestä tilastani.
Päivän postaus taisi kyllä tällä kertaa levahtaa melkoiseksi ajatuksenvirraksi. Voin melkein nähdä sieluni silmin lukioaikaisen äidinkielenopettajani pyörittelevän päätään, että ei näin... Mutta kerrankos tuota. Sekalaisin miettein siis uuden viikon alkuun. Reipasta viikonalkua kaikille!
(* Juliste saatu Deseniolta.)
Seuraa blogia
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentti julkaistaan heti tarkistuksen jälkeen. :)