Valoja ja varjoja | Bedroom details

perjantai 23. syyskuuta 2016

/ These prints by Sarah and Bendrix have travelled from the dining area up to my bedroom. /


Aijai kun on ihanaa, että viikonloppu on alkanut. Olen tällä viikolla kärsinyt vaihteeksi jonkunsorttisesta kuuhulludesta ja nukkunut äärimmäisen huonosti, ja huonojen öiden putki huipentui viime yönä siihen, että pomppasin yht'äkkiä vartin yli kolme yöllä tikkana pystyyn ja olin ihan varma, että Jampalla on joku hätänä. Huolellisesta kuulostelusta huolimatta en silti kuullut Jampan huoneesta mitään ääniä, mutta eihän sitä saanut rauhaa ennen kuin oli hipsutellut alakertaan tarkistamaan tilanteen. Ja kuten arvata saattaa, ei tämän öisen tiedusteluretken jälkeen enää uni tullut silmään, joten työpäivä meni haahuillessa puolitehoilla. Huh. Toivottavasti ensi yönä saa paikattua tilanteen.

Kuvat ovat yläkerran isommasta makkarista, jonne olen sänkyä vastapäätä olevan senkin ylle kiikuttanut ennen ruokailutilassa olleet Sarah and Bndrixin printit. Onhan se mukava aamulla tiirailla harittavin silmin seinälle, jossa taulu toivottelee Hyviä Huomenia ranskaksi. Toisen printin tekstin takia nämä aikanaan kylläkin tilasin, sillä olen jotensakin aina ajatellut, juuri noin. No regrets. Parempi katua sitten vanhana niitä juttuja, joita tuli tehtyä, kuin niitä, jotka jäi tekemättä.

peikonlehti
Onnistuin muuten sitten heti välittömästi murhaamaan sen tässä postauksessa esittelemäni Aralian. Onneksi tämä Peikonlehti on sen sijaan helpompi kaveri, joka ajoittain selviää kaksikin viikkoa ihan hyvin kastelematta, kun pääsee unohtumaan.
sarah and bendrix
Lisäksi senkin päällä asustelee tällä erää kaksi lasivitriiniä. Toinen on House Doctorin ja isompi Elloksen. Jos olet tällaista etsiskellyt talven kynttilänpoltteluita varten, kannattaa käydä tsekkaamassa tuo Elloksen vitriini. Ellokselta saa nimittäin parhaillaan -30% alennusta ja ilmaisen toimituksen koodillla 345403 jolloin tälle jää kyllä hyvin edullinen hinta.
non je ne regriette rien
housedoctor

Rentouttavaa viikonloppua!








(Postaus sisältää kaupallisen linkin.)

Kasvamisia | Growing up

tiistai 20. syyskuuta 2016

/Life is all about growing. Growing old, and growing up. /



Eilen illalla kerroin Jampalle iltasaduksi tarinan pienestä sinisilmäisestä vauvasta, joka eräänä iltana saapui maailmaan, ja teki eräästä ihan tavallisesta naisesta äidin. Ja kuinka he kummatkin ovat siitä lähtien kasvattaneet toisiaan, äiti lasta ja lapsi äitiä. Tämä hykerrytti suuresti pientä miestä, eikä hän voinut millään käsittää, kuinka lapset kasvattavat äitejä. Äitihän on hänelle aina ollut äiti. Se, joka tietää kaikesta kaiken, ja joka Jampan sanojen mukaan määrää koko maailmaa. Jamppa rakastaa tarinoita, joiden päähenkilö hän itse saa olla, ja usein kerjääkin kertomaan aina lisää vielä yhden tarinan. Tällä kertaa tarinointituokio jäi tähän, mutta itseäni jäi vielä Jampan nukahdettuakin mietityttämään, kuinka paljon tässä onkin jo kohta viiden vuoden ajan tullut kasvettua. Ne teistä, jotka olette siellä ruudun takana mukanamme matkanneet jo ammoisen raskausblogini ajoilta tiedätte hyvin mistä puhun, ja kuinka pihalla asiosta vielä silloin olin. Sen lisäksi, että käytännön asiat ovat pikkuhiljaa helpottaneet Jampan kasvaessa, olen saanut huomata kasvavani myös ihmisenä. Olen oppinut luomaan rajoja ja antamaan rakkautta, olen opetellut välillä kantapäänkin kautta, kuinka auttaa tuota pientä ihmisen alkua kasvamaan ja oppimaan uusia asioita. Olen oppinut itsestäni sen, kuinka juuri ne omaksi tunnistetut piirteeni viikarissa välillä saavat savun nousemaan korvista, ja kuinka niistäkin tilanteista voidaan selvitä. Olen oppinut tinkimään omasta tilastani, ja nauttimaan pienistä hetkistä. Viime aikoina olen hauskuuttanut Jamppaa pyytämällä häneltä monesti, että älä kasva enää. Juuri nyt on hyvä. Mihin Jamppa vastaa silmät naurusta tuikkien; Mutta Äiti, en minä voi lakata kasvamasta. Se mistä teksti nyt kumpuaa, on eilisillan lisäksi tämänaamuinen hetki, kun Jamppa lähti isänsä kyydillä tarhaan. Syyskuinen aamuaurinko paistoi taivaalla, ja Jamppa lomposteli ison pojan retein askelin autonkyytiin takki auki ja taukoamatta jutellen. Kyytiin päästyään hän kuitenkin eroamistilanteillemme tuttuun tyyliin vilkutti niin kauan kuin auto oli näkyvissäni ja lähetteli lentopusuja, ja ennen kyytiin nousuaan toivotti vielä;  Mukavaa päivää äiti, yritä mennä töihin jos jaksat! (Tämä liittyy siis siihen, että olen kolmatta päivää täällä nuhakuumeen kourissa.) Minun pienisuuri mieheni. Juuri nyt, niin sopiva. Ja kuinka haikealta ne hetkelliset ison pojan elkeet tuntuvatkaan, samoin kuin joulukuussa eteen vierähtävä viisivuotispäivä. Kohta ei enää äidin kainalo ja iltasatu ehdi kiinnostaa, kun omat menot vievät mennessään. Lienenkö ainokainen äiti laatuaan, jolla melkein vierähti tippa linssiin, kun muutama viikko takaperin ensimmäisen kerran ovikello soi, ja oven takaa kurkisti toinen pieni poika kysyen Voiko J. tulla ulos leikkimään. Samalla aikaa olen tuhottoman iloinen, että lähinaapurustoon on vihdoinkin muuttanut lähes samanikäinen poika, että kauhuissani siitä, että joko nyt se alkaa. Itsenäistyminen?


ps. Joku saattaa ihmetellä, miten päivän kuvitus liittyy asiaan? No, selaamalla kuvat loppuun saakka näet, mitä kuvanrajauksen ulkopuolella useinkin tapahtuu...
scandinavian living room
granit oulu amppeli
harmaa olohuone
hemtex marmoritarjotin



Terveisiä Pingulle, Veeralle, Marianille ja Veronalle, you know who you are. :)

Balanssivalmennus - Kokemuksia Osa 1

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

/Balance, isn't that what we are all looking for in our lives?/


Joko sinä olet kuullut uudesta verkkovalmennuksesta nimeltään Balanssivalmennus? Minä löysin valmennuksen sattumalta muistaakseni Facebookin kautta, ja koska valmennuksen toinen vetäjistä sattui olemaan aina yhtä inspiroiva Karita Tykkä, päädyin selvittelemään, mistä valmennuksessa oikein on kyse. Klikkailtuani Balanssivalmennuksen sivuille sain huomata, että siellä tarjotaan ilmaista kokeilua valmennukseen, jossa pääsee hieman lueskelemaan valmennuksen ideologiasta ja kokeilemaan muutamaa harjoitetta. Toinen valmennuksen vetäjistä Sami Sundvik kertoili kokeiluversiossa terveellisen ruokavalion perusteista ja Karita puolestaan tarjoili maistiaisen lifecoachingin puolelta, eli meditaatoharjoitteen. Ja minä oli myyty.
Juuri tätä minä olin tarvinnut. Olenhan jo vuosikausia opiskellut omatoimisesti ruokavalion vaikutusta ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen, mutta jotenkin aina jäänyt asian kanssa juuri niin pinnalle. Kun mieli ei ole täysillä mukana muutoksessa, lakkaa hyvätkin aikomukset ennen pitkää, ja hakeutuu takaisin vanhoihin huonoihin käyttäytymismalleihinsa. Karitan videot ja nauhoitteet ovat valmennuksen aikana ja sen jälkeenkin katsottavissa ja kuunneltavissa vapaasti, ja itsekin kuuntelin jo ensimmäisen viikon harjoitteita useampaan kertaan. Niin motivoivia ne olivat. Harjoitteiden jälkeen olo on ollut juuri sitä mitä on luvatukin, tyyni ja rauhallinen. Ihmeellistä kuinka mieli rauhoittuu, kun oikeasti keskittyy tekemään vain juuri sitä, mikä on käsillä. Ja kuinka olo jatkuu rauhallisena vielä pitkään harjoituksen jälkeenkin. Harjoitteet eivät rajoitu painonpudotuksen käsittelyyn tai ruokavalioon, vaan niiden kautta on mahdollista pohtia aivan kaikkia elämän osa-alueita.
Olen itse tällä hetkellä juuri lopettelemassa Balanssivalmennuksen kolmatta viikkoa, ja ajattelinkin raportoida teille näitä kokemuksia ja tuntemuksia vielä uudelleen valmennuksen edetessä. Balanssivalmennushan kestää kokonaisuudessaan 8 viikkoa, ja sisältää täydelliset terveellisen ruokavalion ohjeet resepteineen ja grammamäärineen sekä painonpudotusta tavoitteleville, että meille puhtaan ja ravintorikkaan ruokavalion vakiinnuttamista tavoitteleville. Sami Sundvik saattaa olla monelle outo nimi, mutta miehen ajatuksiin treenistä ja ruokavaliosta pääsee Balanssivalmennuksen sivujen lisäksi tutustumaan mm. täällä. 
Koska suurinta osaa kokemuksia erilaisista valmennuksista googlailevia (kuten aina minuakin) kiinnostaa eniten ne konkreettiset tulokset, niin valotetaanpa jo nyt hieman alustavia tuloksia valmennuksesta omalta osaltani. Balanssivalmennuksessa ensimmäinen viikko pyhitetään mielen harjoitteille ja ruokavalio otetaan mukaan vasta toiselta viikolta, eli omalta osaltani olen nyt dieettiä pienesti mukaillen seurannut kaksi viikkoa. (Pienesti mukaillen tarkoittaa käytännössä sitä, että syön hieman enemmän kuin painonpudotusta tavoittelevien suositusmäärät ovat, mutta pidettäköön mielessä että PT-valmennuksessa ollessanikin söin miesten ruokavalion mukaan... :D) Suurin muutos omalta osaltani oli siirtyminen maidottoman ruokavalioon. Huhheijaa mikä muutos, sillä tähän saakka olen jo yhdeksänkymmentäluvun puolivälistä noudatellut perinteistä salitreenaajan ruokavaliota massiiviisine maitorahka- ja rajuustomäärineen, puhumattakaa suuresta rakkaudestani maitokahviin. Mutta minäpä päätin kokeilla. Ajattelin, että mitäpä tässä on hävittävää, ainahan voin palata takaisin entiseen. Ja arvatkaapa mitä? Viikossa alkoi kasvojen iho kirkastua, töissä iltapäivisin koetut aivosumut haihtua (tosin en voi vannoa että tämä johtuu nimenomaan maidottomuudesta vaan ylipäätään paremmasta ruokavaliosta?) ja kaikenlainen turvotus oli tiessään. Olen jotenkin kuvitellut, että kun olen tähän saakka käyttänyt laktoosittomia maitotuotteita ja vain töissä loruutellut kahviini tilkan normimaitoa, että ei kai se niin paha juttu ole, mutta näemmä on. Maha pysyy päivän mittaan yhtä litteänä kuin se aamulla herätessä oli, eikä missään vaiheessa tarvi kärsiä tunteesta, että pitäisi avata housunnappia puhumattakaan niistä maidon aiheuttamista epänaisellisemmista kaasuvaivoista...  En olisi millään voinut uskoa kuinka suuri muutos näin pienellä asialla voi olla hyvinvointiin. Ja ehei, en minä juo kahviani vieläkään mustana. Yksi epäonnistunut kerta soijamaidolla (ei toimi, kahvista tulee rakeista) ei saanut minua lannistettua vaan käännyin kollegan neuvosta mantelimaidon puoleen. Ja ah, nyt en vaihtasi enää takaisin perinteiseen maitoon.


Kiinnostuitko? Käy tilaamassa kokeilutunnukset Balanssivalmennukseen täältä ja testaa itse.








* Postaus toteutettu yhteistyössä Balanssivalmennuksen kanssa. *

Pari purkkia ja hengissäolokuulutus | HM Home

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

/HM Home is an endless source of non expensive decorative little thingies. Thingie is a word, right...?/



When life throws you lemons, make lemonade. Näin väittää kaikki positivisen maailmankatsannon puolestapuhujat. Jos niskassa onkin sen sijaan varsinainen shitstorm (pardon my french), en sitten tiedä mitä siitä pitäisi tehdä. Blogin puolella en tätä pysty enempää avaamaan, mutta älkää siis ihmetelkö päivitystahtia. Hengissä ollan kuitenkin, ja tänään tulin sen lisäksi kertomaan, että olen tässä loppukesän ja alkusyksyn aikana tehnyt taas HM Home-osastolta  monenmoisia pieniä löytöjä, Ei kai vaan koskaan pitäisi lähteä iltamyöhällä surffailemaan nettikauppoihin, kun tietää miten siinä käy.

Myöhemmin tällä viikolla tulossa juttua kokonaisvaltaisesta nettivalmennuksesta, jossa kropan lisäksi hoidetaan myös mieltä. Ilman sitä olisinkin ollut jo pulassa viimeaikaisten tapahtumien valossa, Mutta pysykäähän siis kuulolla, jos teilläkin sattuu joko kroppa tai pääkoppa oleman pienen tuunauksen tarpeessa.

HM Home
HM Home
HM Home